Varjot, valaistuminen ja voimaantuminen

Tämän tekstin on kirjoittanut Juho Toukola, nahkataiteilija. Voit lukea hänestä lisää Juhon esittelytekstistä.

“Emme valaistu kuvittelemalla valo-olentoja, vaan tekemällä pimeydestämme tietoisen” - C.G.Jung

Kuvittelen mielessäni pimeän syyskuisen illan kun herra Jung on muistikirjaansa raapustanut ensimmäistä kertaa uuden terminsä, der schatten - varjo. Hän kuvasi tällä mielemme tiedostamatonta osaa, joka käsityksissämme jää tietoisen mielemme taakse. Ajatus siitä, että varjoissa elää jotain joka meihin vaikuttaa syvästi sitä tarkemmin tuntematta voi tuntua melko pelottavalta. Ajatus “varjoissa on jotain” nostaa niskakarvamme pystyyn. Pimeät sivukujat ovat täynnä vaaroja, metsässä kävellessä varjot värittyvät mielikuvituksemme karmeimmilla kuvitelmilla ja jonkun mukaan kuun pimeällä puolella asuu avaruusnatseja. Kaikkea sitä. Mitä meidän tiedostamattomamme pitää sitten sisällään? Itselleni se on helpoin ymmärtää osana, jota ei itsessään halua nähdä. Kaikki se meissä mikä on pelottavaa, surullista, inhottavaa tai liian jännittävää kohdattavaksi elää tuolla. Kuulostaako kivalta? Hyvä juttu. Tässä vaiheessa jätän terveiset kaikille kolmelle teistä, jotka vielä jatkatte lukemista.

Seksuaalisuus on valtavan upea ja ihana asia täynnä kutkuttavia mahdollisuuksia ja asetelmia, mutta sitä värittää vieläkin vuosisatoja jatkunut mustamaalaaminen. Seksuaalinen tietämättömyys on ongelma joka koskettaa valtavaa ihmisjoukkoa. Ajatus siitä, että seksuaalisuudessa olisi jotain väärää ei katso ikää, tulotasoa tai kulttuuria. Tuo ahdinko vääristää meidän käsityksiämme ja pahimmillaan ajaa ihmisen lohduttomaan epätoivoon. On kamalaa ajatella kuinka monet meitä kadulla vastaantulevat ihmiset häpeilevät suotta seksuaalisuuttaan. Sen voimakkuutta, kohteita, sisältöä ja merkitystä. Olen tuota häpeää kantanut itse liian kauan mukanani.

Muistan ajan, kun häpesin omaa seksuaalisuuttani aivan kohtuuttomasti. Ajatus siitä etten ole normaali, terve tai rakkauden arvoinen erilaisten mieltymysteni vuoksi varjosti minua nuoruuteni ja ison osan aikuisuuttanikin. Muistelen tuota aikaa vuosien takaa lämmöllä, sen aikaisesta tuskailustani huolimatta. Häpeä ja nöyryytys olivat kierolla tavalla osa jokaista päivää. Silloin salainen haaveeni päästä alistettavaksi ja nöyryytetyksi vaati monimutkaista suunnitelmaa, joka sisälsi asioita kuten “liikematka Japaniin”. Puhumattakaan sadistista taipumuksistani, jotka koitin vain unohtaa ja kieltää. Ne painettiin varjoihin. Joillekin tämä esimerkki bdsm-maailmasta voi tuntua todella kaukaa haetulta. Puhun omasta kokemuksestani ja tämä edusti minulle sitä kiellettyä hedelmää, jota sieluni kaipasi.

Varjo on katvealue itsessämme mihin tietoisuuden valoa ei suoda. Se osa minua ja sinua, joka kulkee aina mukanamme. Siellä asuvat ominaisuudet ja ajatukset, tunteet ja tuntemukset, joiden hyväksyminen edellyttää oman keskeneräisyytemme hyväksymistä, vaikeita kysymyksiä ja myötätuntoa. Mutta kaikki se odottaa janoten huomiotasi. Kaivaten hetkeä, jolloin tutustuisit itseesi kokonaan. Huomio on rakkauden välittäjäaine ja sen suominen omalle itselleen on valitettavan harvoin prioriteeteissamme.

Minä toivon, että sinä tutustut itseesi ja päätät rakastaa kaikkea löytämääsi. Osan kanssa se onnistuu flirttaillen, uppoutuen aina uusiin syvyyksiin kuin rakastajan hellässä, mutta taitavassa käsittelyssä. Toisten kanssa rakkaus jää myötätunnoksi hyväksyä jokin osaksi itseään ja mitä tahansa siltä väliltä. Miltä ajatus tällä hetkellä kuulostaa? Toivottavasti jännittävältä. Lisätään kierroksia.

Varjo ja seksuaalisuus. Sinne menee kaksi tähän asti selviytynyttä lukijaa, enää sinä olet jäljellä. Puhutaanko suoraan? Puhutaanko ihan tuhmia? Tunnen sinut rakas lukijani. Olet ehkä joskus kuullut lauseen siitä, kuinka olemme niin sairaita kuin salaisuutemme. Se pitää paikkansa, kunhan muistaa pienen ehtolauseen siitä, että mikään fantasiasi, haaveesi, toiveesi tai kiihotuksen kohteesi ei tee sinusta tai kenestäkään muusta sairasta. Niiden kieltäminen sitä vastoin on sairastuttavaa. Käytännössä voit ajatella, että siihen missä voisi olla soliseva puro, virtaus loppuu ja sisääsi kasvaa seisova soistuva rämeikkö.

Miten me pääsemme eteenpäin tuntemuksesta ”enhän minä kehtaa”? Kyseenalaistamalla ja keskustelemalla myötätuntoisesti itsemme kanssa.

- Miksi et kehtaa?

- Ai olen jo liian vanha.

- Mutta kun se tunne kuitenkin säilyy kaiken tämän ajan jälkeen?

- No se on liian irstasta.

- IHANAA!

Terveiset toimitukselta, että mitä irstaampia uskaltaa kuvitella, puhua ja elää sitä nautinnollisempaa elämä voi olla. Ja näin sisäinen vuoropuhelu etenee. Mitään pahaa ei tule tapahtumaan siksi, että annat itsesi kuvitella asioita. Helpointa minusta on käydä tämä keskustelu itsensä kanssa kynää ja paperia hyväksi käyttäen. Ja kun tuntuu siltä, lähde seikkailulle villiin seksuaalisuuteesi ja anna sen pienen solisevan puron muuttua karjuvaksi koskeksi.

P.S. Jos satuit nyt olemaan mummu- tai pappaikään ehtinyt ja luulet että haaveesi pukeutua nahkaiseen harnessiin on mennyt ajat sitten, niin laita minulle viestiä. Lupaan tehdä sellaisen jokaiselle teistä ilmaiseksi.

Lilithin henki kanssasi.

- J